kuulo
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kuulo (1)
- kuuloelimen toimintaan perustuva aisti, kuuloaisti
- Hänen kuulonsa on heikentynyt iän myötä.
- Väinö menetti kuulonsa sodassa.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuːlo/
- tavutus: kuu‧lo
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuulo | kuulot |
| genetiivi | kuulon | kuulojen |
| partitiivi | kuuloa | kuuloja |
| akkusatiivi | kuulo; kuulon |
kuulot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuulossa | kuuloissa |
| elatiivi | kuulosta | kuuloista |
| illatiivi | kuuloon | kuuloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuulolla | kuuloilla |
| ablatiivi | kuulolta | kuuloilta |
| allatiivi | kuulolle | kuuloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuulona | kuuloina |
| translatiivi | kuuloksi | kuuloiksi |
| abessiivi | kuulotta | kuuloitta |
| instruktiivi | – | kuuloin |
| komitatiivi | – | kuuloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuulo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. kuuloelimen toimintaan perustuva aisti, kuuloaisti
|
Ks. kuuloaisti |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
ikäkuulo, korvakuulo, kuuloaisti, kuuloaistimus, kuuloalue, kuuloelin, kuuloetäisyys, kuulohallusinaatio, kuuloharha, kuulohavainto, kuulohermo, kuulokeskus, kuulokoira, kuulokoje, kuulokoje, kuulokyky, kuulokynnys, kuulolaite, kuuloluu, kuulomatka, kuulomuisti, kuulonheikkenemä, kuulonhuolto, kuulonsuojain, kuulontarkastus, kuulontutkimus, kuulopuhe, kuuloraja, kuuloseula, kuulosuojain, kuulotorvi, kuulovamma, kuulovartija, kuulovartio, kuulovika, kuulovirhe
Idiomit muokkaa
- ei tule kuuloonkaan
- ei käy päinsä; ei missään nimessä
- Ei tule kuuloonkaan, että lähtisit yksin matkalle.
- ei käy päinsä; ei missään nimessä
Aiheesta muualla muokkaa
- kuulo Kielitoimiston sanakirjassa