kuulo

Suomi

Substantiivi

kuulo (1)

1. kuuloelimen toimintaan perustuva aisti, kuuloaisti

   Hänen kuulonsa on heikentynyt iän myötä.

   Väinö menetti kuulonsa sodassa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuːlo/
• tavutus: kuu‧lo

Etymologia

Jacobus Finnon käyttöön ottama uudissana

Käännökset

1. kuuloelimen toimintaan perustuva aisti, kuuloaisti

Ks. kuuloaisti

Liittyvät sanat

• näkö
• kuuleminen, kuulla,*kuuloke
• kuulostella, kuulostus
• kuultava, kuultavasti, kuultavuus

Johdokset

• adjektiivit: kuuloinen
• verbit: kuulostaa

Yhdyssanat

ikäkuulo, korvakuulo, kuuloaisti, kuuloaistimus, kuuloalue, kuuloelin, kuuloetäisyys, kuulohallusinaatio, kuuloharha, kuulohavainto, kuulohermo, kuulokeskus, kuulokoira, kuulokoje, kuulokoje, kuulokyky, kuulokynnys, kuulolaite, kuuloluu, kuulomatka, kuulomuisti, kuulonheikkenemä, kuulonhuolto, kuulonsuojain, kuulontarkastus, kuulontutkimus, kuulopuhe, kuuloraja, kuuloseula, kuulosuojain, kuulotorvi, kuulovamma, kuulovartija, kuulovartio, kuulovika, kuulovirhe

Idiomit

• ei tule kuuloonkaan
  1. ei käy päinsä; ei missään nimessä

     Ei tule kuuloonkaan, että lähtisit yksin matkalle.

Aiheesta muualla

• kuulo Kielitoimiston sanakirjassa