Substantiivi

muokkaa

kuulo (1)

  1. kuuloelimen toimintaan perustuva aisti, kuuloaisti
    Hänen kuulonsa on heikentynyt iän myötä.
    Väinö menetti kuulonsa sodassa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkuːlo/
  • tavutus: kuu‧lo

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa
  • verbi kuulla (vokaalivartalo kuule-) + johdin -o

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • ei tule kuuloonkaan
    1. ei käy päinsä; ei missään nimessä
      Ei tule kuuloonkaan, että lähtisit yksin matkalle.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kuulo Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 566, 3669 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa