Wikisanakirja

kuuleminen

Suomi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kuuleminen (38)

  1. se, että kuulee; kuulla-verbistä muodostettu teonnimi
    Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.
  2. se, että kuullaan; kansalaisille tai muille asianosaisille annettu tilaisuus kommentoida päätöstä; asiantuntijoiden haastattelu johonkin liittyen
    Todistajien kuuleminen vie aikansa.
    Muotovirhe kuulemisessa kumosi irtisanomispäätöksen.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuuleminen kuulemiset
genetiivi kuulemisen kuulemisten
kuulemisien
partitiivi kuulemista kuulemisia
akkusatiivi kuuleminen;
kuulemisen 		kuulemiset
sisäpaikallissijat
inessiivi kuulemisessa kuulemisissa
elatiivi kuulemisesta kuulemisista
illatiivi kuulemiseen kuulemisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuulemisella kuulemisilla
ablatiivi kuulemiselta kuulemisilta
allatiivi kuulemiselle kuulemisille
muut sijamuodot
essiivi kuulemisena
(kuulemisna) 		kuulemisina
translatiivi kuulemiseksi kuulemisiksi
abessiivi kuulemisetta kuulemisitta
instruktiivi – kuulemisin
komitatiivi – kuulemisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuulemise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		kuulemis-

Käännökset

muokkaa
2. asiantuntijoiden tms.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kuuleminen&oldid=4645021”