aisti

Suomi

Substantiivi

aisti (5)

1. eliöiden ominaisuus tai kyky havaita aistimillaan ympäristöstä tulevia ja elimistössä syntyviä konkreettisia vaikutuksia, joita voidaan käyttää ympäristön ja oman tilan havaitsemiseen

   Ihmisen aisteja ovat hajuaisti, makuaisti, näköaisti, tuntoaisti, kuuloaisti ja tasapainoaisti.

Ääntäminen

• IPA: [ˈɑ̝isti]

Etymologia

’hajuaistia’ merkitsevästä, haistaa-verbin johdoksesta, haisti-sanasta todennäköisesti yhdyssanassa *hajuhaisti syntynyt h-ton muoto

Käännökset

1. elimistön keino ympäristön havaitsemiseen

albania: shqisë englanti: sense espanja: sentido m. japani: 感覚 [kankaku], センス [sensu] kroaatti: osjetilo n. ranska: sens m.

ruotsi: sinne saksa: Sinn m. tšekki: smysl m. ukraina: чуття venäjä: чувство n. viro: meel

Liittyvät sanat

• aistimus
• aistin
• ennakkoaavistus
• havainto
• kuudes aisti
• yliherkkyys
• haisti, maisti

Johdokset

• adjektiivit: aistikas, aistillinen

Yhdyssanat

aistiharha, aistihavainto, aistiherkkä, aisti-ilmavalvonta, aistivamma, aistivaurio, hajuaisti, kuuloaisti, makuaisti, näköaisti, tasapainoaisti, tuntoaisti

Aiheesta muualla

• aisti Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 1096, 3401 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

aisti

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä aistia
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä aistia
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä aistia
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä aistia