haisti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahaisti (5)
- (vanhahtava) hajuaisti
- Lepakon kuulo- ja tuntoaistimet ovatkin ihmeellisen tarkat ja haisti hieno. Maisti ja näkö heikommat.[1]
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑi̯st̪i/
- tavutus: hais‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haisti | haistit |
| genetiivi | haistin | haistien (haistein) |
| partitiivi | haistia | haisteja |
| akkusatiivi | haisti; haistin |
haistit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haistissa | haisteissa |
| elatiivi | haistista | haisteista |
| illatiivi | haistiin | haisteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haistilla | haisteilla |
| ablatiivi | haistilta | haisteilta |
| allatiivi | haistille | haisteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haistina | haisteina |
| translatiivi | haistiksi | haisteiksi |
| abessiivi | haistitta | haisteitta |
| instruktiivi | – | haistein |
| komitatiivi | – | haisteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haisti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaVieruskäsitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- haisti Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaahaisti
- (taivutusmuoto, murteellinen) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä haistaa
Liittyvät sanat
muokkaaRinnakkaismuodot
muokkaa- (yleiskieltä) haistoi
Viitteet
muokkaa- ↑ Mela, A. J. Koulun eläinoppi. Otava. Helsinki. 1903: s. 80