Substantiivi

muokkaa

aistimus (39)

  1. aistintoiminne, aistien välityksellä koettu fysiologinen tai psyykkinen havainto t. tuntemus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑi̯st̪imus/
  • tavutus: ais‧ti‧mus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aistimus aistimukset
genetiivi aistimuksen aistimusten
aistimuksien
partitiivi aistimusta aistimuksia
akkusatiivi aistimus;
aistimuksen
aistimukset
sisäpaikallissijat
inessiivi aistimuksessa aistimuksissa
elatiivi aistimuksesta aistimuksista
illatiivi aistimukseen aistimuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi aistimuksella aistimuksilla
ablatiivi aistimukselta aistimuksilta
allatiivi aistimukselle aistimuksille
muut sijamuodot
essiivi aistimuksena aistimuksina
translatiivi aistimukseksi aistimuksiksi
abessiivi aistimuksetta aistimuksitta
instruktiivi aistimuksin
komitatiivi aistimuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aistimukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
aistimus-

Etymologia

muokkaa

verbi aistia + johdin -mus

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa