taju
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaataju (1)
- se, että tajuaa; kyky ymmärtää; tietoisuus
- mennä taju
- olla mitään tajua
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ɑju/
- tavutus: ta‧ju
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | taju | tajut |
genetiivi | tajun | tajujen |
partitiivi | tajua | tajuja |
akkusatiivi | taju; tajun |
tajut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tajussa | tajuissa |
elatiivi | tajusta | tajuista |
illatiivi | tajuun | tajuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tajulla | tajuilla |
ablatiivi | tajulta | tajuilta |
allatiivi | tajulle | tajuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tajuna | tajuina |
translatiivi | tajuksi | tajuiksi |
abessiivi | tajutta | tajuitta |
instruktiivi | – | tajuin |
komitatiivi | – | tajuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | taju- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: tajuinen, tajuton
- adverbit: tajuissaan, tajuttomana
- substantiivit: tajunta
- verbit: tajuta
Yhdyssanat
muokkaaajantaju, huumorintaju, kauneudentaju, kielitaju, muodontaju, muototaju, oikeustaju, rytmitaju, suhteellisuudentaju, suuntataju, tilannetaju, tilantaju, todellisuudentaju, todellisuustaju, tyylitaju
Aiheesta muualla
muokkaa- taju Kielitoimiston sanakirjassa