suhteellisuudentaju

Suomi

Substantiivi

suhteellisuudentaju

1. kyky asettaa kaksi (tai useampia) asiaa järkevään suhteeseen keskenään; henkilön kyky arvioida asian tärkeyttä tai vakavuutta; henkilön kyky arvioida kuinka järkevää on reagoida liian suuresti johonkin, kyky välttää johonkin ylireagoimista, kyky välttää jonkin asian tärkeyden liioittelua (lähes poikkeuksetta kyse on liian suuresta reaktiosta suhteessa pieneen asiaan)

   Miehellä ei ollut suhteellisuudentajua sytyttäessään naisen auton palamaan eroilmoituksen jälkeen.

   Suhteellisuudentajuun liittyy sanonta: "tehdä kärpäsestä härkänen".

Etymologia

yhdyssana osista suhteellisuus (genetiivi) ja taju

Käännökset

1. kyky arvioida asian tärkeyttä tai vakavuutta

englanti: sense of proportion

Aiheesta muualla

• suhteellisuudentaju Kielitoimiston sanakirjassa