Suomi muokkaa

 

Substantiivi muokkaa

näkö (1-D)[1]

  1. näköaisti
    Näköä pidetään yleisesti ihmisen aisteista tärkeimpänä.
  2. ulkonäkö, ulkomuoto
    Olipa kaverilla kokoa ja näköä!
    Tunnen hänet vain näöltä.
    näön vuoksi
  3. (arkikieltä) kasvot, naama
    päin näköä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnækø/
  • tavutus: nä‧kö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi näkö näöt
genetiivi näön näköjen
partitiivi näköä näköjä
akkusatiivi näkö;
näön
näöt
sisäpaikallissijat
inessiivi näössä näöissä
elatiivi näöstä näöistä
illatiivi näköön näköihin
ulkopaikallissijat
adessiivi näöllä näöillä
ablatiivi näöltä näöiltä
allatiivi näölle näöille
muut sijamuodot
essiivi näkönä näköinä
translatiivi näöksi näöiksi
abessiivi näöttä näöittä
instruktiivi näöin
komitatiivi näköine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo näö-
vahva vartalo näkö-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hämäränäkö, kaksinnäkö, kaukonäkö, konenäkö, lähinäkö, näköaistimus, näköala, näköelin, näköeste, näköetäisyys, näköharha, näköhavainto, näköhermo, näköhäiriö, näkökanta, näkökenttä, näkökeskus, näkökohta, näkökulma, näkökyky, näkömuisti, näköpiiri, näköpuhelin, näköradio, näkötorni, näkövamma, näkövaurio, näkövinkkeli, näköyhteys, näönmenetys, näöntarkastus, stereonäkö, sukunäkö, syvyysnäkö, ulkonäkö, unennäkö, vaivannäkö, värinäkö, yönäkö

Idiomit muokkaa

  • saada päin näköä
    1. (arkikieltä) saada silmilleen
      Kaveri sai nyrkistä päin näköä.

Aiheesta muualla muokkaa

  • näkö Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-D