SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

näkö (1-D)[1]

  1. näköaisti
    Näköä pidetään yleisesti ihmisen aisteista tärkeimpänä.
  2. (arkikieltä) miellyttäväksi koettu ulkonäkö
    Olipa kaverilla kokoa ja näköä!

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnækø/
  • tavutus: nä‧kö

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi näkö näöt
genetiivi näön näköjen
partitiivi näköä näköjä
akkusatiivi näkö;
näön
näöt
sisäpaikallissijat
inessiivi näössä näöissä
elatiivi näöstä näöistä
illatiivi näköön näköihin
ulkopaikallissijat
adessiivi näöllä näöillä
ablatiivi näöltä näöiltä
allatiivi näölle näöille
muut sijamuodot
essiivi näkönä näköinä
translatiivi näöksi näöiksi
abessiivi näöttä näöittä
instruktiivi näöin
komitatiivi näköine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

hämäränäkö, kaksinnäkö, kaukonäkö, konenäkö, lähinäkö, näköala, näköelin, näköeste, näköetäisyys, näköharha, näköhavainto, näköhermo, näköhäiriö, näkökanta, näkökenttä, näkökeskus, näkökohta, näkökulma, näkökyky, näkömuisti, näköpiiri, näköpuhelin, näköradio, näkötorni, näkövamma, näkövaurio, näkövinkkeli, näköyhteys, näönmenetys, näöntarkastus, stereonäkö, sukunäkö, syvyysnäkö, ulkonäkö, unennäkö, vaivannäkö, värinäkö, yönäkö

IdiomitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • näkö Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-D