näkökenttä

Suomi

Substantiivi

näkökenttä

1. alue, jonka henkilö näkee samanaikaisesti liikuttamatta silmiään

   Aloin nähdä hahmoja näkökentän laidalla.

2. silmän näkemä kuvapinta

   Näkökentässä kelluu tummia pisteitä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈnækøˌkent̪ːæ/
• tavutus: nä‧kö‧kent‧tä

Etymologia

yhdyssana sanoista näkö ja kenttä

Käännökset

1. alue

englanti: field of vision, field of view

kroaatti: vidno polje n.

Aiheesta muualla

• näkökenttä Kielitoimiston sanakirjassa
• näkökenttä Tieteen termipankissa