värinäkö

Suomi

Substantiivi

värinäkö (1-D)

1. kyky erottaa näköaistin avulla värejä toisistaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋæriˌnækø/
• tavutus: vä‧ri‧nä‧kö

Etymologia

• yhdyssana sanoista väri ja näkö

Käännökset

1. kyky erottaa värejä toisistaan näkemällä

englanti: color vision norja (bokmål): fargesyn

norja (nynorsk): fargesyn ruotsi: färgseende

Liittyvät sanat

• väriheikkous, värisokeus

Synonyymit

• väriaisti

Yhdyssanat

• kolmivärinäkö, nelivärinäkö

Aiheesta muualla

• värinäkö Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

värinäkö

1. (taivutusmuoto) essiivin interrogatiivimuoto sanasta väri

Substantiivi

värinäkö

1. (taivutusmuoto) nominatiivin interrogatiivimuoto sanasta värinä