Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

näkökohta (10-F)[1]

  1. tarkastelussa huomioonotettava seikka, asianhaara tai puoli

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnækøˌkoht̪ɑ/
  • tavutus: nä‧kö‧koh‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi näkökohta näkökohdat
genetiivi näkökohdan näkökohtien
(näkökohtain)
partitiivi näkökohtaa näkökohtia
akkusatiivi näkökohta;
näkökohdan
näkökohdat
sisäpaikallissijat
inessiivi näkökohdassa näkökohdissa
elatiivi näkökohdasta näkökohdista
illatiivi näkökohtaan näkökohtiin
ulkopaikallissijat
adessiivi näkökohdalla näkökohdilla
ablatiivi näkökohdalta näkökohdilta
allatiivi näkökohdalle näkökohdille
muut sijamuodot
essiivi näkökohtana näkökohtina
translatiivi näkökohdaksi näkökohdiksi
abessiivi näkökohdatta näkökohditta
instruktiivi näkökohdin
komitatiivi näkökohtine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo näkökohda-
vahva vartalo näkökohta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista näkö ja kohta

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

etunäkökohta, hyötynäkökohta

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-F