näkökohta

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

näkökohta (10-F)[1]

  1. tarkastelussa huomioonotettava seikka, asianhaara tai puoli

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnækøˌkoht̪ɑ/
  • tavutus: nä‧kö‧koh‧ta

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi näkökohta näkökohdat
genetiivi näkökohdan näkökohtien
(näkökohtain)
partitiivi näkökohtaa näkökohtia
akkusatiivi näkökohta;
näkökohdan
näkökohdat
sisäpaikallissijat
inessiivi näkökohdassa näkökohdissa
elatiivi näkökohdasta näkökohdista
illatiivi näkökohtaan näkökohtiin
ulkopaikallissijat
adessiivi näkökohdalla näkökohdilla
ablatiivi näkökohdalta näkökohdilta
allatiivi näkökohdalle näkökohdille
muut sijamuodot
essiivi näkökohtana näkökohtina
translatiivi näkökohdaksi näkökohdiksi
abessiivi näkökohdatta näkökohditta
instruktiivi näkökohdin
komitatiivi näkökohtine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

yhdyssana sanoista näkö ja kohta

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

etunäkökohta, hyötynäkökohta

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-F