Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuurous (40)[1]

  1. se, että on kuuro

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkuːrous/ tai /ˈkuːrou̯s/
  • tavutus: kuu‧ro‧us / kuu‧rous

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuurous kuuroudet
genetiivi kuurouden kuurouksien
partitiivi kuuroutta kuurouksia
akkusatiivi kuurous;
kuurouden
kuuroudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kuuroudessa kuurouksissa
elatiivi kuuroudesta kuurouksista
illatiivi kuurouteen kuurouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuuroudella kuurouksilla
ablatiivi kuuroudelta kuurouksilta
allatiivi kuuroudelle kuurouksille
muut sijamuodot
essiivi kuuroutena kuurouksina
translatiivi kuuroudeksi kuurouksiksi
abessiivi kuuroudetta kuurouksitta
instruktiivi kuurouksin
komitatiivi kuurouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kuuroude-
vahva vartalo kuuroute-
konsonantti-
vartalo
kuurout-

Etymologia muokkaa

sanan kuuro vartalosta kuuro- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kuurous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40