kuurous
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- se, että on kuuro
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuːrous/ tai /ˈkuːrou̯s/
- tavutus: kuu‧ro‧us / kuu‧rous
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuurous | kuuroudet |
genetiivi | kuurouden | kuurouksien |
partitiivi | kuuroutta | kuurouksia |
akkusatiivi | kuurous; kuurouden |
kuuroudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuuroudessa | kuurouksissa |
elatiivi | kuuroudesta | kuurouksista |
illatiivi | kuurouteen | kuurouksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuuroudella | kuurouksilla |
ablatiivi | kuuroudelta | kuurouksilta |
allatiivi | kuuroudelle | kuurouksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuuroutena | kuurouksina |
translatiivi | kuuroudeksi | kuurouksiksi |
abessiivi | kuuroudetta | kuurouksitta |
instruktiivi | – | kuurouksin |
komitatiivi | – | kuurouksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kuuroude- | |
vahva vartalo | kuuroute- | |
konsonantti- vartalo |
kuurout- |
Etymologia
muokkaasanan kuuro vartalosta kuuro- ja suffiksista -us
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kuurous Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40