kuultavuus

Suomi

Substantiivi

kuultavuus (40)

se, että on kuultava

Ääntäminen

IPA: /ˈkuːlt̪ɑʋuːs/
tavutus: kuul‧ta‧vuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuultavuus	kuultavuudet
genetiivi	kuultavuuden	kuultavuuksien
partitiivi	kuultavuutta	kuultavuuksia
akkusatiivi	kuultavuus; kuultavuuden	kuultavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuultavuudessa	kuultavuuksissa
elatiivi	kuultavuudesta	kuultavuuksista
illatiivi	kuultavuuteen	kuultavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuultavuudella	kuultavuuksilla
ablatiivi	kuultavuudelta	kuultavuuksilta
allatiivi	kuultavuudelle	kuultavuuksille
muut sijamuodot
essiivi	kuultavuutena	kuultavuuksina
translatiivi	kuultavuudeksi	kuultavuuksiksi
abessiivi	kuultavuudetta	kuultavuuksitta
instruktiivi	–	kuultavuuksin
komitatiivi	–	kuultavuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kuultavuude-
vahva vartalo	kuultavuute-
konsonantti- vartalo	kuultavuut-

Etymologia

sanan kuultava vartalosta kuultav- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on kuultava

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kuultavuus Kielitoimiston sanakirjassa