kuunata

Suomi

Verbi

kuunata (73) (taivutus [luo])

1. (arkikieltä) puhdistaa (varsinkin hankaamalla)
2. (arkikieltä) kiillottaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuːnɑtɑˣ/

Tavutus

• tavutus: kuu‧na‧ta

Etymologia

• mahdollisesti kooste sanoista kuurata ja puunata

Käännökset

1. puhdistaa

Ks. puhdistaa

2. kiillottaa

Ks. kiillottaa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kuunaaminen