kuvakortti

Suomi

Substantiivi

kuvakortti

1. kuvallinen postikortti
2. jokin korttipakan korkeimmista korteista: sotamies, rouva, kuningas, joskus myös ässä (riippuen pelistä).

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuʋɑˌkort̪ːi/
• tavutus: ku‧va‧kort‧ti

Etymologia

• yhdyssana sanoista kuva ja kortti

Aiheesta muualla

• kuvakortti Kielitoimiston sanakirjassa