laillinen

SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

laillinen (38) (komparatiivi laillisempi, superlatiivi laillisin) (taivutus [luo])

  1. sellainen, joka perustuu voimassa olevaan lakiin, lainmukainen
  2. pelin sääntöjen mukainen
    laillinen siirto

EtymologiaMuokkaa

johdos substantiivista laki (lai- + -llinen); Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.