laillinen
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
laillinen (38) (komparatiivi laillisempi, superlatiivi laillisin) (taivutus [luo])
- sellainen, joka perustuu voimassa olevaan lakiin, lainmukainen
- pelin sääntöjen mukainen
- laillinen siirto
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlɑi̯lːinen/
- tavutus: lail‧li‧nen
Etymologia muokkaa
johdos substantiivista laki (lai- + -llinen); Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adverbit: laillisesti
- verbit: laillistaa, laillistua
Vastakohta muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- laillinen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.