laillinen
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaalaillinen (38) (komparatiivi laillisempi, superlatiivi laillisin) (taivutus [luo])
- sellainen, joka perustuu voimassa olevaan lakiin, lainmukainen
- pelin sääntöjen mukainen
- laillinen siirto
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlɑi̯lːinen/
- tavutus: lail‧li‧nen
Etymologia
muokkaajohdos substantiivista laki (lai- + -llinen); Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adverbit: laillisesti
- verbit: laillistaa, laillistua
Vastakohta
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- laillinen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.