leuhkia

Suomi

Verbi

leuhkia (61) (taivutus[luo])

1. kehua itseään, puhua itsestään positiiviseen sävyyn

Ääntäminen

• IPA: /ˈleu̯hkiɑˣ/
• tavutus: leuh‧ki‧a

Etymologia

essentiaalinen johdos nominista leuhka (vartalo leuhk|a- + johdin -i- + infinitiivin tunnus -a)

Käännökset

1. kehua itseään, puhua itsestään positiiviseen sävyyn

englanti: brag, boast espanja: fanfarronear

ranska: fanfaronner, se vanter, vanter tanska: prale

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: leuhkiminen

Aiheesta muualla

• leuhkia Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 271, 475, 582, 830 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa