loikkia
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaloikkia
- (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta loikka
Verbi
muokkaaloikkia (61-A) (taivutus[luo])[1]
- hyppiä pitkin askelin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈloi̯kːiɑˣ/
- tavutus: loik‧ki‧a
Etymologia
muokkaafrekventatiivijohdos verbistä loikata (johdin -i-) [2]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: loikkiminen
Aiheesta muualla
muokkaa- loikkia Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 61-A
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys