loisia

Suomi

Substantiivi

loisia

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta loinen

Verbi

loisia (61) (taivutus[luo])

1. elää loisena

   Käenpojan ja emon suhde on esimerkki lois-isäntäsuhteesta, ja niitä maailma on pullollaa. Käenpojan verta imevät lukuista loiset, ja ihmistäkin kiusaavat monenmoiset syöpäläiset ja taudit. Loisiminen on itse asiassa luultavasti maapallolla kaikkein yleisin olemassaolon strategia. Sellaista lajia ei tahdo löytyä, jolla ei loisia olisi – ja ällistyttävän usein loiset ovat lisäksi uskollisia juuri tietylle isäntälajille.

Ääntäminen

• IPA: /ˈloi̯siɑˣ/
• tavutus: loi‧si‧a

Etymologia

johdos nominista loinen (vokaalivartalo lois|e- + johdin -i- + infinitiivin tunnus -a)

Käännökset

1. elää loisena

englanti: parasit|ise/-ize

ruotsi: parasitera

Liittyvät sanat

• loinen

Johdokset

• substantiivit: loisiminen, loisinta

Aiheesta muualla

• loisia Kielitoimiston sanakirjassa