lokkeilla

Suomi

Verbi

lokkeilla (67) (taivutus[luo])

1. (slangia) pummia, odottaa jämille pääsyä, elää siivellä, kerjätä

   Pertti ei ostanut omia ranskalaisia, ja nyt hän lokkeilee.

2. (puhekieltä) kärkkyä ja ryöstellä

   Ahma osaa myös lokkeilla toisten eläinten saaliista.

3. (golf) pelata vieraana

   Maksan kentänhoitomaksua omalle kentälleni, ja lokkeilen aika usein muilla kentillä. [1]

Liittyvät sanat

• lokki

Johdokset

• substantiivit: lokkeileminen, lokkeilu