Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

lorahtaa (53) (taivutus[luo])

  1. (nesteestä) pudota (kerralla tai yhtäkkiä) ilman halki läpimitaltaan noin senttimetrin vanana päästäen pinnalle osuessaan kovahkon äänen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlorɑht̪ɑːˣ/
  • tavutus: lo‧rah‧taa

Etymologia muokkaa

momentaanijohdos verbistä lorista

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa