loruilla

Suomi

Substantiivi

loruilla

1. (taivutusmuoto) monikon adessiivimuoto sanasta loru

Verbi

loruilla (67) (taivutus[luo])

1. lausua loruja
2. höpöttää, kertoilla

Ääntäminen

• IPA: /ˈlorui̯lːɑˣ/
• tavutus: lo‧ruil‧la

Etymologia

• johdos verbistä loru (vartalo loru- + johdin -il:ile- + verbintunnus -la)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: loruileminen

Aiheesta muualla

• loruilla Kielitoimiston sanakirjassa