SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

luutua (52-F) (taivutus[luo])

  1. kasvaa luuksi, kasvaa yhteen luuna, parantua (luusta puhuttaessa)
  2. (kuvaannollisesti) olla kaavoihinsa kangistunut, stereotyyppinen, jäykkä, vanhoillisen muuttumaton
    luutuneet käsitykset vähemmistöistä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈluːt̪uɑˣ/
  • tavutus: luu‧tu‧a

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • luutua Kielitoimiston sanakirjassa