mäikyä

Suomi

Verbi

mäikyä (52-D) (taivutus[luo])

1. (intransitiivinen, puhekieltä, harvinainen) pitää kovaa (varsinkin lyhytkestoisena toistuvaa ja voimakkaasti kaikuvaa) ääntä

Ääntäminen

• IPA: /ˈmæi̯kyæˣ/
• tavutus: mäi‧ky‧ä

Liittyvät sanat

Synonyymit

• mäikää, raikaa, roikaa

Johdokset

• substantiivit: mäikyminen

Aiheesta muualla

• mäikyä Kielitoimiston sanakirjassa