möhöttää

Suomi

Substantiivi

möhöttää (53-C) (taivutus[luo])

1. (murteellinen) (varsinkin isokokoisesta esineestä tai henkilöstä) olla näkyvästi esillä hyödyttömänä tai toimettomana

Ääntäminen

• IPA: /ˈmøhøt̪ːæː/
• tavutus: mö‧höt‧tää

Liittyvät sanat

Lähikäsitteet

• pönöttää

Johdokset

• möhömaha