maamerkki

Suomi

Substantiivi

maamerkki (5-A)

1. ympäristöstään erottuva luonnonmuodostelma tai korkea rakennus tms.
2. (merenkulku) paikanmäärityksessä käytettävä tuollainen kohde

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑːˌmerkːi/
• tavutus: maa‧merk‧ki

Etymologia

• yhdyssana sanoista maa ja merkki

Käännökset

1. ympäristöstään erottuva luonnonmuodostelma tai korkea rakennus tms.

englanti: landmark ranska: repère m.

ruotsi: landmärke

Aiheesta muualla

• maamerkki Kielitoimiston sanakirjassa