maanitella (67-C) (taivutus[luo])

  1. houkutella, suostutella
    Mummo maanitteli kissaansa alas puusta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmɑːniˌt̪elːɑˣ/
  • tavutus: maa‧ni‧tel‧la

Etymologia

muokkaa

< venäjä[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.