maanitella
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaamaanitella (67-C) (taivutus[luo])
- houkutella, suostutella
- Mummo maanitteli kissaansa alas puusta.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmɑːniˌt̪elːɑˣ/
- tavutus: maa‧ni‧tel‧la
Etymologia
muokkaa< venäjä[1]
Käännökset
muokkaa1. houkutella, suostutella
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: maanitteleminen, maanittelu
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.