maimuță

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unei maimuţe
määräinen	maimuţei
monikko	unor maimuţe
määräinen	maimuţelor

maimuță f. (määräinen: maimuţa, monikko: maimuţe, määräinen: maimuţele)

1. apina

Etymologia

• vrt. kreikan μαϊμού, turkin maymun