Latina

muokkaa

merēns m./f./n.

  1. (taivutusmuoto) partisiipin preesens verbistä mereō

Taivutus

yksikkö monikko
sijamuoto maskuliini feminiini neutri sijamuoto maskuliini feminiini neutri
nominatiivi merēns merēns merēns nominatiivi merentēs merentēs merentia
akkusatiivi merentem merentem merēns akkusatiivi merentēs merentēs merentia
genetiivi merentis merentis merentis genetiivi merentium merentium merentium
datiivi merentī merentī merentī datiivi merentibus merentibus merentibus
ablatiivi merentī
merente
merentī
merente
merentī
merente
ablatiivi merentibus merentibus merentibus