Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

minstrel (monikko minstrels)

  1. (historia) trubaduuri; keskiajan Ranskan ja Englannin kiertävä esiintyvä taiteilija, joka lausui runoja ja lauloi yleensä säestäen itseään
  2. (historia) Yhdysvalloissa minstrel show'n esiintyjä

Etymologia

muokkaa
  • keskienglannin menestrel < muinaisranskan menestral ("viihdyttäjä", "palvelija") < keskiajan latinan ministerialis ("palvelija", "palveluksessa oleva") < latinan ministerium ("palvelus") < minister ("palvelija")

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa