kiertävä

Suomi

Verbi

kiertävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiertää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiertävä	kiertävät
genetiivi	kiertävän	kiertävien (kiertäväin)
partitiivi	kiertävää	kiertäviä
akkusatiivi	kiertävä; kiertävän	kiertävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiertävässä	kiertävissä
elatiivi	kiertävästä	kiertävistä
illatiivi	kiertävään	kiertäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiertävällä	kiertävillä
ablatiivi	kiertävältä	kiertäviltä
allatiivi	kiertävälle	kiertäville
muut sijamuodot
essiivi	kiertävänä	kiertävinä
translatiivi	kiertäväksi	kiertäviksi
abessiivi	kiertävättä	kiertävittä
instruktiivi	–	kiertävin
komitatiivi	–	kiertävine