molottaa

Suomi

Verbi

molottaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) puhua epäselvästi

   Mitä ihmettä sä oikein molotat?

2. (arkikieltä) puhua tuntematonta vierasta kieltä

   Ne miehet molottivat jotakin ihme siansaksaa tai ugla-buglakieltä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmolot̪ːɑːˣ/
• tavutus: mo‧lot‧taa

Käännökset

1. arkikieltä: puhua epäselvästi

englanti: babble

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: molottaminen, molotus

Aiheesta muualla

• molottaa Kielitoimiston sanakirjassa