monitus
Latina
muokkaaVerbi
muokkaamonitus m., monita f., monitum n.
- (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä moneō
Taivutus
yksikkö | monikko | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | |
nominatiivi | monitus | monita | monitum | nominatiivi | monitī | monitae | monita | |
akkusatiivi | monitum | monitam | monitum | akkusatiivi | monitōs | monitās | monita | |
genetiivi | monitī | monitae | monitī | genetiivi | monitōrum | monitārum | monitōrum | |
datiivi | monitō | monitae | monitō | datiivi | monitīs | monitīs | monitīs | |
ablatiivi | monitō | monitā | monitō | ablatiivi | monitīs | monitīs | monitīs |