Latina

muokkaa

monitus m., monita f., monitum n.

  1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä moneō

Taivutus

yksikkö monikko
sijamuoto maskuliini feminiini neutri sijamuoto maskuliini feminiini neutri
nominatiivi monitus monita monitum nominatiivi monitī monitae monita
akkusatiivi monitum monitam monitum akkusatiivi monitōs monitās monita
genetiivi monitī monitae monitī genetiivi monitōrum monitārum monitōrum
datiivi monitō monitae monitō datiivi monitīs monitīs monitīs
ablatiivi monitō monitā monitō ablatiivi monitīs monitīs monitīs