mouruta

Suomi

Verbi

mouruta (74) (taivutus[luo])

1. pitää voimakkuudeltaan vaihtelevaa tiheästi katkeilevaa matalataajuista naukuvaa tai ulisevaa ääntä (kuten kissa)

   Älä mourua siinä!

Ääntäminen

• IPA: /ˈmou̯rut̪ɑˣ/
• tavutus: mou‧ru‧ta

Käännökset

1. pitää dynaamista karheaa ulinaa

englanti: caterwaul

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: mouruaminen

Aiheesta muualla

• mouruta Kielitoimiston sanakirjassa