muodoton

Suomi

Adjektiivi

muodoton (34-C) (komparatiivi muodottomampi, superlatiivi muodottomin) (taivutus[luo])

1. sellainen, jolla ei ole muotoa

Ääntäminen

• IPA: /ˈmuo̯dot̪on/
• tavutus: muo‧do‧ton

Etymologia

substantiivi muoto (heikko vartalo muodo-) + johdin -ton

Aiheesta muualla

• muodoton Kielitoimiston sanakirjassa