muotokuva

Suomi

Substantiivi

muotokuva (10)

1. jollakin kuvantamismenetelmällä aikaansaatu henkilökuva, jossa tekijä esittää mallina olevan henkilön fyysisiä piirteitä ja pyrkii ilmentämään usein myös henkisiä tunnusmerkkejä

Ääntäminen

• IPA: /ˈmuo̯t̪oˌkuʋɑ/
• tavutus: muo‧to‧ku‧va

Etymologia

yhdyssana sanoista muoto ja kuva; Anders Gabriel Wikmanin käyttöön ottama sana

Käännökset

1. jollakin kuvantamismenetelmällä aikaansaatu henkilökuva

azeri: portret englanti: portrait japani: 肖像画 ruotsi: porträtt

saksa: Portrait n.; Por­t­rät n. turkki: portre uzbekki: portret viro: portree, portreemaal; näopilt , porträtt

Liittyvät sanat

• henkilökuva
• kuvapatsas
• kuvanveisto
• omakuva
• valokuvaus
• veistos

Yhdyssanat

kaksoismuotokuva, muotokuvamaalari, muotokuvamaalaus, muotokuvataide, muotokuvanpaljastus, muotokuvanpaljastustilaisuus, muotokuvataide, ryhmämuotokuva, yksittäismuotokuva

Aiheesta muualla

• muotokuva Kielitoimiston sanakirjassa