mynt

Islanti

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö			monikko
	epämääräinen	määräinen		epämääräinen	määräinen
nominatiivi	mynt	myntin		myntir	myntirnar
akkusatiivi	mynt	myntina		myntir	myntirnar
datiivi	mynt	myntinni		myntum	myntunum
genetiivi	myntar	myntarinnar		mynta	myntanna

mynt f.

1. kolikko

Ruotsi

Substantiivi

mynt n. (5) (yks. määr. myntet [luo], mon. epämäär. mynt, mon. määr. mynten [luo])

1. kolikko

Liittyvät sanat

• peng
• slant
• småmynt

Yhdyssanat

• plåtmynt

Aiheesta muualla

• mynt Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)