IslantiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

norska

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin vahva akkusatiivimuoto adjektiivista norskur
  2. (taivutusmuoto) monikon maskuliinin vahva akkusatiivimuoto adjektiivista norskur
  3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivi-, datiivi- ja genetiivimuoto adjektiivista norskur
  4. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko nominatiivimuoto adjektiivista norskur
  5. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivi-, akkusatiivi-, datiivi- ja genetiivimuoto adjektiivista norskur

SubstantiiviMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen
nominatiivi norska norskan
akkusatiivi norsku norskuna
datiivi norsku norskunni
genetiivi norsku norskunnar

norska f. (ei monikkoa)

  1. norjan kieli

RuotsiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

norska

  1. (taivutusmuoto) monikon vahva ja heikko muoto sanasta norsk
  2. (taivutusmuoto) yksikön heikko muoto sanasta norsk

SubstantiiviMuokkaa

norska (1) (yks. määr. norskan [luo], mon. epämäär. norskor [luo], mon. määr. norskorna [luo])

  1. norjalainen (naispuolinen)
  2. (ei monikkoa) norjan kieli

Liittyvät sanatMuokkaa