noukkia

Suomi

Verbi

noukkia (61-A) (taivutus[luo])

1. poimia

   Marjoja voi noukkia metsässä, pudonneita tulitikkuja voi noukkia lattialta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈnou̯kːiɑˣ/
• tavutus: nouk‧ki‧a

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: noukkiminen

Aiheesta muualla

• noukkia Kielitoimiston sanakirjassa