ohikulkija

Suomi

Substantiivi

ohikulkija (12)

1. sattumalta paikalle osunut henkilö

   Ilmoituksen hätäkeskukseen teki palon havainnut ohikulkija. (iltalehti.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈohiˌkulkijɑ/
• tavutus: o‧hi‧kul‧ki‧ja

Etymologia

• yhdyssana sanoista ohi ja kulkija

Liittyvät sanat

• katukysely

Aiheesta muualla

• ohikulkija Kielitoimiston sanakirjassa