orasa

Suomi

Substantiivi

orasa

1. (murteellinen) karju
2. (murteellinen) kastroitu, lihakarjaksi kasvatettu karju

Lainaukset

1935. Martti Haavio: Suomalaisen muinaisrunouden maailma, WSOY, 1935, s. 36

[kansanrunoudesta]
Läksi vuoren liepehelle,
kalliolle katsomahan;
siellä karjut tappelevat,
orasat tasan panevat;
kuola suusta kuohuavi,
vaahto kärsästä valuvi.

Liittyvät sanat

• imisä

Rinnakkaismuodot

• oraisa

Aiheesta muualla

• orasa Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa