orasa
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
orasa
Lainaukset muokkaa
1935. Martti Haavio: Suomalaisen muinaisrunouden maailma, WSOY, 1935, s. 36
[kansanrunoudesta]
Läksi vuoren liepehelle,
kalliolle katsomahan;
siellä karjut tappelevat,
orasat tasan panevat;
kuola suusta kuohuavi,
vaahto kärsästä valuvi.
Liittyvät sanat muokkaa
Rinnakkaismuodot muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- orasa Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa