ordinato

Italia

Verbi

ordinato m., ordinata f. (monikko ordinati m., ordinate f.)

1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä ordinare

Latina

Verbi

ōrdinātō

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ōrdinō
2. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ōrdinō
3. yksikön maskuliinin ja neutrin datiivimuoto sanasta ōrdinātus (joka on partisiipin perfekti verbistä ōrdinō)
4. yksikön maskuliinin ja neutrin ablatiivimuoto sanasta ōrdinātus (joka on partisiipin perfekti verbistä ōrdinō)