pökkiä

Suomi

Verbi

pökkiä (61-A) (taivutus[luo])

1. tönätä, puskea sarvilla, pökätä

   Karannut pässi pökki naisia uimarannalla (iltasanomat)

2. (slangia) harrastaa seksiä

Ääntäminen

• IPA: /ˈpøkːiæˣ/
• tavutus: pök‧ki‧ä

Etymologia

frekventatiivinen johdos verbistä pökätä ((vahva) vokaalivartalo pökk|ä- + johdin -i- + verbintunnus -ä)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: pökkiminen

Aiheesta muualla

• pökkiä Kielitoimiston sanakirjassa