paikkalintu

Suomi

Substantiivi

paikkalintu

1. paikkauskollinen lintu, joka oleskelee koko vuoden samalla seudulla

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑi̯kːɑˌlint̪u/
• tavutus: paik‧ka‧lin‧tu

Etymologia

• yhdyssana sanoista paikka ja lintu

Käännökset

1. lintu, joka oleskelee koko vuoden samalla seudulla

ruotsi: stannfågel

Aiheesta muualla

• paikkalintu Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet

• Nimitys:paikkalintu Tieteen termipankissa