parco

Espanja

Adjektiivi

parco m., parca f. (monikko parcos m., parcas f.)

1. vaatimaton (tavoiltaan)

Etymologia

• latinan parcus

Italia

Substantiivi

parco m. (monikko parchi [luo])

1. puisto

Latina

Verbi

parcō (III) (akt. prees. inf. parcere, ind. perf. y. 1. p. pepercī, part. perf. –) (taivutus[luo])

1. välttää jkta/jtak
2. ~ (+ dat.) olla lempeä jkta/jtak kohtaan