paukkua

Suomi

Verbi

paukkua (52-A) (taivutus[luo])

1. pitää kovaa pamahtelevaa ääntä

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑu̯kːuɑˣ/
• tavutus: pauk‧ku‧a

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: paukkuminen
• verbit: paukahtaa, paukuttaa

Idiomit

• syödä niin, että napa paukkuu
  1. syödä itsensä täyteen

Aiheesta muualla

• paukkua Kielitoimiston sanakirjassa