peigne

Ranska

Substantiivi

peigne m. (monikko peignes[luo])

1. kampa

Aiheesta muualla

• peigne Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

peigne

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä peigner
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä peigner
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä peigner
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä peigner
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä peigner

Verbi

peigne

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä peindre
2. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä peindre

Ääntäminen

• IPA: /pɛɲ/