pień
 |
Puola muokkaa
Substantiivi muokkaa
pień m.
- runko (puun)
Taivutus muokkaa
| lähde | yksikkö | monikko |
|---|---|---|
| nominatiivi | pień | pnie |
| genetiivi | pnia | pni |
| datiivi | pniowi | pniom |
| akkusatiivi | pień | pnie |
| instrumentaali | pniem | pniami |
| lokatiivi | pniu | pniach |
| vokatiivi | pniu | pnie |
Etymologia muokkaa
kantaslaavin *pьnjь