plötsähtää

Suomi

Verbi

plötsähtää (53-F) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) plöts-äänen aiheuttavasta tapahtumasta; (jostakin puolikiinteästä materiaalista) pudota äkillisesti johonkin ja mahdollisesti päästää tästä johtuva ääni

   Aamukagat [= aamukakat] plötsähti äsken pönttöön. (ylilauta.org)

2. (arkikieltä) lätsähtää, mennä pilalle

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: plötsähtäminen