plico

Italia

Substantiivi

plico m. (monikko plichi [luo])

1. paketti

Latina

Verbi

plicō (I) (akt. prees. inf. plicāre,ind. perf. y. 1. p. plicāvī, part. perf. plicātus) (taivutus[luo])

1. taittaa; viikata